Gunpowder Milkshake (2021)

Tällä kertaa Leffahullu blogin arvostelussa Netflix leffa Gunpowder Milkshake josta en tiennyt mitään kun aloin katsomaan, paitsi että on jonkinlainen toiminta leffa. Yleensä tulee katsottua trailereita, jotka paljastaa kuitenkin usein aivan liikaa, joten oli mukavan virkistävää katsoa leffa josta ei tiedä ennakkoon mitään. 

En edes muistanut ketä siinä näyttelee, mutta se selvisi melko nopeasti leffan alussa. Eli elokuvan pääosissa nähdään Karen Gillan, joka parhaiten tunnetaan Guardians of The Galaxy ja Avengers leffojen Nebulana, sekä Doctor Whon Amy Pondina. Jossa hän näytteli Matt Smithin tohtorin kanssa muutaman kauden, ja mainitaan äkkiä että Smith on oma lempi tohtorini. No se siitä. Gillanin lisäksi toista pääosaa esittää Lena Headey, joka tietenkin parhaiten tunnetaan Game of Thronesin Cersei Lannisterina, mutta olipa hän myös Sarah Connor Terminator TV sarjassa. 

Gunpowder Milkshake on siis Netflix leffa ja vieläpä ihan hyvä sellainen. Yleensä Netflix leffoja haukutaan, että on aivan huonoja, mutta kyllä he hyviäkin leffoja osaavat tehdä.  Tässä elokuvassa nuori ammattitappaja Sam (Karen Gillan), joutuu osittain tahtomattaan suojelemaan nuorta tyttöä, jota jahtaa pahamaineinen Firma (kyllä myös nimeltään pelkkä Firma). Ja tietenkin Sam on töissä juuri tässä Firmassa. Samilla on myös äiti ongelmia, sillä hänen oma äitinsä Scarlet (Lena Headey) jätti tyttärensä 15 vuotta sitten, koska hänkin oli palkkatappaja, joka suojellakseen tytärtä joutui lähtemään. Joten Sam ei ole nähnyt äitiään 15 vuoteen, eikä edes tiedä onko tämä elossa. 

Mukana elokuvassa on myös Paul Giamattin näyttelemä Nathan, joka toimii tämän Firman johtajana ja samalla Samille eräänlaisena setänä ja suojelijana. Mukana menossa on myös Samin ”tädit” jotka tietenkin ovat myös ammattitappajia. Näitä tätejä näyttelee Carla Gugino, Michelle Yeoh ja Angela Basset. Eli tuttuja näyttelijöitä kyllä piisaa. 

Ja jos tämä Firman jahtaamaksi joutuminen ei vielä riitä, saa Sam peräänsä rikollisjärjestön, sillä Sam onnistui tappamaan tämän järjestön pomon pojan ja siksi Samille vannotan kostoa. 

Eli kyseessä on  melko tyypillinen toimintaleffa, jossa on hieman trilleri vivahteita ja vahvat nais päähahmot. Gillan ja Headey tekevät hyvät roolisuoritukset ja sivuosissa olevat naiset ja Giamatti ovat myös hyviä rooleissaan. Leffassa riittää toimintaa ja takaa-ajoja ja kunnon turpaan vetoa. Toiminta kohtaukset on näyttäviä ja tyylikkäitä, mutta samalla ihan sitä perus kauraa. Eli ei se ei ehkä ole mitenkään loistava tai keksi mitään uutta, mitä ei oltaisi nähty vuosien saatossa monia kertoja, mutta tekee kaiken silti hyvin ja voin ehdottomasti suositella sitä, sillä se onnistui olemaan ennen kaikkea viihdyttävä. Elokuva vaikutti myös siltä että jatkoa on suunnitteilla, enkä pistä pahakseni jos on, mutta jatko voisi toimia paremmin sarja muodossa. 

Arvosanaksi antaisin 8/10 eli toimiva toiminta leffa, joka voi joskus katsoa myös uudelleen. 

King Richard: Williamsien tarina

Tällä kertaa Leffahullu blogin arvostelussa on King Richard -Williamsien tarina, joka kertoo maailmankuulujen Williamsin siskosten Venus ja Serena, matkasta tennis tähteyteen ja heidän isästään Richardista jolla oli jo varhain näkemys siitä mitä hänen tyttönsä tulevat tekemään. Elokuva on siis elämänkerralinen urheiluelokuva, jossa kerrotaan miten Richard Williams opetti tytöilleen tennistä, vaikka ei ollut itse mikään ammattivalmentaja ja miten lopulta isän päättäväisyydellä tytöistä nousi kaikkien aikojen ensimmäiset tummaihoiset nais tennispelaajat. 

Elokuva on mielenkiintoinen tarina näistä, nyt jo maailmankuuluista siskoksista, joiden isä ei todellakaan päästänyt tyttöjä helpolla, vaan harjoitella piti kelillä, kuin kelillä, lähes yötä päivää ja samalla saada koulusta hyviä arvosanoja. Se on myös kasvutarina Comptonin pahaineiselta jengi alueelta ponnistavista siskoksista, jotka rikkoivat tennis alan normeja ja miten kaikki on mahdollista kun vaan on päättäväinen ja antaa aina kaikkensa asioiden eteen. 

Urheilu elokuvat ovat usein hyviä, juuri sen takia, koska niissä on aina sitä kisan tuntua ja jännitystä, niin tässäkin, mutta vain loppupuolella ja suurin osa elokuvasta kertoo Williamsien yrityksestä nousta tennis tähteyteen ja heidän isästään, joka tyttöjä siihen patisti. Elokuvan pääroolia Richard Williamsia näyttelee Will Smith ja ei siis se hauska, koominen tai toimintaelokuvien Will Smith vaan nyt hän tekee jälleen vakavan roolin hyvin päättäväisenä isänä, joka halua lapsilleen parasta, jopa niin paljon ettei aina kuuntele edes lapsiaan, päästäkseen tavoitteisiinsa. Will Smith on tässä myös haavoittuvainen ja täysin normaali isä, joka haaveilee lastensa suurista teoista ja olikin hienoa nähdä hänet välillä tällaisessa roolissa. Toki on hänellä vakavampaakin draamaa vuosien saatossa tullut, mutta itse en muista olenko niitä nähnyt. Tämä on parasta Will Smithiä vuosiin ja voisi olla varteenotettava rooli myös palkintoja ajatellessa. 

Will Smithin lisäksi elokuvassa nähdään muissa rooleissa mm. Saniyya Sidney (Venus), Demi Singleton (Serena), Aunjanue Ellis (Brandy Williams), Jon Bernthal (Rick Macci) ja Tony Goldwyn (Paul Cohen). Saniyya ja Demi tekevät todella hyvät roolityöt nuorina Venus ja Serena Williamsina, ja varsinkin Demi Serenana, joka jää isosiskonsa varjoon (ihan vain koska on liian nuori, pelaamaan samalla tasolla) tekee hyvää roolityötä. Toki Saniyya on mainio nuorena Venuksena, joka koittaa päästä ammattilaiseksi. Jon Bernthal, tyttöjen valmentajana Rick Maccina on myös mielenkiintoinen rooli mieheltä joka on totuttu näkemään karskeissa toimintaleffojen ja sarjojen rooleissa. 

Elokuvan on ohjannut itselleni tuntematon Reinaldo Marcus Green ja kirjoittajana toimii Zach Baylin, jonka ensimmäinen käsikirjoitus tämä onkin. Elokuva on varsin toimiva, joskin olisin ehkä halunnut että se olisi hieman lyhyempi, sillä nyt 2 tuntia 18 minuuttisena se on hieman liian pitkä, siis ihan vain hieman ja välillä mielenkiinto laskee, turhan pitkien kohtausten takia. Olisin silti halunnut nähdä enemmän Siskosten tennis pelejä, jotta oltaisiin saatu sitä jännitystä ja suurempien urheilu tapahtumien tuntua, sekä ihan vain jotta oltaisiin nähty Venus ja Serena myös hieman vanhempina, sillä nyt elokuva keskittyy ajanjaksoon jolloin Venus on noin 13-14 vuotias ja Serena tietysti hieman nuorempi. Joo toki tämä on selvästi tarina heidän alkuvuosistaan, mutta silti. Jotta oltaisiin saatu niitä isoja matseja myös mukaan. Ja keskittyykö elokuva kuitenkin liikaa tyttöjen isään ja unohtaa Serenan ja Venuksen liikaa sivuosaan? Kenties ja sen takia se ehkä ei aivan yllä siihen loistavuuteen mitä olisi sen halunnut olevan. Arvosanaksi elokuvalle annan 7.5/10 eli sen on hyvä elokuva jota suosittelen, mutta siinä on joitain vikoja, joten se ei aivan yllä tätä parempaan arvosanaan. 

Täytyy myös mainita että aloin kuuntelemaan äänikirjana Will Smithin elämänkertaa nimeltä Will ja on kyllä todella mielenkiintoinen ja mukavasti pääsee sisälle tarinaan, varsinkin kun itse Will Smith toimii lukijana. Suosittelen ehdottomasti. 

Renny Harlin: Ainutlaatuinen elämäni

Olen ollut nuoresta asti Rennyn leffojen fani, jonka takia halusin heti tutustua tähän kirjaan kun se julkaistiin. Sillä tietenkin halusin kuulla Suomen ensimmäisen Hollywood ohjaajan elämästä ja mitä kaikkia hänen lukuisten elokuviensa kuvauksissa on tapahtunut, sekä mitä muuta hänen elämässään on oikein tapahtunut. Ja koska tässä kirjassa on vaikka ja mitä mielenkiintoista tapahtumaa ja kohtausta Rennyn elämästä ja haastateltavana on Rennyn lisäksi ollut Hollywoodin isoja nimiä aina ex-vaimo Geena Davisistä Samuel L. Jacksoniin ja Marrio Kassarista John Lithgowiin tai tuottajia ja agentteja ja muita tunnettuja nimiä ja niitä jotka ovat Renny kanssa tehnyt töitä ja juuri siksi tämä kirja kolahti entistä enemmän ja sen takia halusin kirjoittaa myös pienen blogi kirjoituksen siitä, sekä fanituksestani. 

Eli pidän erittäin paljon elämänkerta kirjoista, varsinkin jos ne liittyvät elokuvan tekijöihin, sillä olenhan Leffahullu. Yleensä kuuntelen kirjoja äänikirjana, koska ne sopivat lenkille tai automatkoille tai jos lapset katsovat tv:stä omia ohjelmia. Tämän takia valitsin tälläkin kertaa äänikirja version. Toki koska kirja osoittautui niin mahtavaksi niin ostan sen myös hyllyyn fyysisenä kopiona, eli tässäkin asiassa keräilijä sisälläni herää ja haluan sen fyysisenä kirjana hyllyyn. 

Miksi tämä sitten oli niin hyvä kirja? Ja miksi olen aina ollut Renny Harlinin leffojen fani? 

Aloitetaan fanituksesta. Eli joskus varmaan varhaisessa teini iässä näin Rennyn ohjaamista leffoista Die Hard 2, Cliffhangerin ja ehkä muitakin esimerkiksi Deep Blue Sea leffa, josta ainakin on melko varhaisia muistoja. Ja nämä muokkasivat itsestäni Renny fanin. Vielä tänä päivänäkin ne on elokuvia mitkä mielestäni ovat todella hyviä ja pidänkin niitä miehen parhaimpina leffoina. Die Hard 2 on mahtava jatko-osa ja Cliffhanger puolestaan on hyvää toimintaa yhdistettynä trilleriin ja siinä on myös seikkailu leffojen tunnelmaa ja siinä Sylvester Stallone ei ole täysin mikään ylivoimainen heppu, kuten vaikka Rambo. Deep Blue Sea taas on hyvä toiminnallinen ja erilainen hai elokuva, jossa on mukana scifi elementtejä. Näiden lisäksi täytyy mainita ainakin Nightmare on Elm Street 4 joka on sarjan paras osa (tai ainakin heti ekan jälkeen) ja The Long Kiss Goodnight mikä on hyvä vakooja jännäri, sekä Kurkunleikkaajien saari, mikä on mielestäni aliarvostettu leffa. 2000-luvun leffoista Mindhunters ja Cleaner on myös maininnan arvoisia ja kun kuulin että Renny ohjaa Luokkakokous 3 leffan olin heti kiinnostunut ja menin sen heti myös katsomaan ja vaikka se on elokuvasarja mikä jakaa todella paljon mielipiteitä niin itse ainakin viihdyn niiden parissa ja niin myös tämän uusimman osan. 

Leffojen lisäksi Renny oli usein 90-luvulla (jolloin olin nuori ja teini iässä) lehtien otsikossa joten muistan aina kasvaneeni eri Renny uutisten maailmassa. Muistan myös sen miten hieman vanhempana luin aina mamman luona Seiska lehdestä Renny juttuja ja kaikkea mikä liittyi häneen tai ylipäätään elokuviin ja onpa Rennyn leffoista aina mukavaa bongata Suomi viittauksia. 

Ja juuri kaikkien näiden seikkojen takia tämä uusi kirja kiinnosti niin paljon itseäni ja voi pojat miten hyvä se olikaan ja miten paljon siinä on asioita mitä en tiennyt. Kuten vaikka elokuva projekteista mitkä eivät toteutuneet (tai ei ainakaan Rennyn ohjaamana), Hollywoodin bileistä ja monista vastoinkäymisistä. Oli mielenkiintoista kuulla, että Rennyä pyydettiin ohjaamaan Goldeneye, mutta hän ei pitänyt Timothy Daltonia hyvänä Bondina vaan halusi rooliin Pierce Brosnanin, mutta tuottajat eivät suostuneet ja siksi leffa jäi Rennyn osalta tekemättä. Ja kuten me nyt tiedämme jätti Dalton Bondin roolin myöhemmin ja Goldeneye leffaan palkattiin Pierce Brosnan James Bondin rooliin. Renny myös kieltäytyi ohjaamasta elokuvan Speed, koska se oli kuin Die Hard, mutta bussissa ja ei luottanut päätähti Keanu Reevesin vetovoimaan. Ja nykyään Keanu on yksi Hollywoodin isoimmista nimistä. Näitä vastaavanlaisia projekteja oli useampiakin ja oli hienoa ja todella mielenkiintoista kuulla niistä. 

Kirjassa Renny kertoo tietenkin myös millaista oli Suomalaisena lähteä Hollywoodiin tekemään leffoja ja miten vaikeaa se alussa oli tai miten erilaista. 

Tai miten hänestä tuli 90-luvun alun eniten tienaava ohjaaja ja taakse jäi niin Spielberg, Coppola kuin aivan kaikki muutkin ohjaajat.  Kirjassa käydään läpi myös, miten hän ystävystyi Arnold Schwarzeneggerin kanssa ja kenen vaikutuksesta hän osti todella harvinaisen ja kalliin moottoripyörän. Kirjassa käydään myös läpi monia paikkoja ja taloja joissa Renny on asunut ja kerrotaan hänen nais suhteistaan, läheisistä väleistään äitiin ja Markus Seliniin, sekä suhteesta poikaansa. On kirjassa toki juttua eri elokuvien kuvauksista, esimerkiksi miten haastavaa oli kuvata Die Hard 2 missä piti olla lunta, mutta oli vähälumisin talvi aikoihin tai miten Long Kiss goodnightin kuvauksissa oli pakkasta niin paljon että Geena Davis jäätyi asfalttiin kiinni tai miten vaikeaa oli tehdä vuorikiipeily elokuva Cliffhanger Stallonen kanssa, joka pelkäsi korkeita paikkoja. Tai miten joihinkin leffoihin vaikutti niin sanotusti väärä käsikirjoittaja tai väärä kuvaaja valinta tai että aika vain oli väärä joillekin leffoille tai studio menetti kesken kaiken kiinnostuksensa, kun kuvaukset olivat jo menossa tai valmiit. 

Kirjassa käydään myös läpi huoltajuuskiistaa, sillä yhden Rennyn lyhyen suhteen aikana hänelle syntyi poika ja tämän äiti Tiffany aiheutti paljon päänvaivaa ja Renny näki poikaansa melko vähän. Myös sitä miten Renny menetti miljoonia, koska hänen rahojaan hoitavat ihmiset eivät olleet luotettavia tai miten hän menetti luxus autoja ja harvinaisen moottoripyöränsä. Tai mitä eri bileitä oli Hollywoodissa tai Suomessa, kun Renny täällä vieraili ja ketä kaikkia niissä mahdollisesti oli. Kirja myös kertoo kenen kaikkien kanssa Renny Hollywoodissa ystävystyi ja kenen kanssa ja mistä syystä ystävyydet päättyivät. 

Kirja on täynnä juuri tällaisia mielenkiintoisia seikkoja ja kurkistuksia Rennyn elämään ja Hollywoodin kulissien taakse ja juuri siksi se oli niin mielenkiintoinen ja toimiva ja yksi parhaista ellei jopa paras elämänkerta minkä olen lukenut tai no tässä tapauksessa kuunnellut. Jos tälle kirjalle pitää antaa arvosana, kuten elokuville ja sarjoille joita arvostelen, niin tämän kirjan arvosana on täydet 10/10. Suosittelen siis todella paljon tätä, varsinkin jos pidät Rennyn leffoista, elämänkerta kirjoista tai haluaa kurkistuksen Hollywoodin kulissien taakse. Toki voi olla että pitää olla kova Renny fani jotta tämä iskee yhtä kovaa, kuin itseeni, mutta kyllähän meitä Renny faneja on Suomessa paljon. Eli kiitos Renny ja kirjan kirjoittaja Veli-Pekka Lehtonen, joiden ansiosta sain kokea tämän mahtavan kirjan. 

Ja loppuun maininta: Minulta usein kysytään koska Renny Harlin tulee vieraaksi Leffahullu Podcastiini, niin edelleen vastaus on en tiedä ja toivotaan että se joskus olisi mahdollista ja jos Renny tämän lukee tai kuulee jotain kautta niin olisi kunnia saada teidät podcastiin vieraaksi. Se olisi jo yhden unelman täyttymys.  

Dolittle (2020)

Tällä kertaa Leffahullu blogin arvostelussa uusin versio eläintohtori Dolittlen seikkailuista. Itselle Dolittle on tunnetuin niistä kahdesta Eddie Murphy leffasta ja nämä sai vielä jatkoa ilman Murphyä, useammankin leffan verran. Tohtori Dolittle on kuitenkin seikkaillut ensimmäisen kerran valkokankailla vuonna 1967, jolloin roolissa nähtiin Rex Harrison. 

Tässä uusimmassa versiossa pääosassa nähdään Robert Downey Jr. ja pelkästään se oli itselle syy katsoa tämä elokuva. Toki elokuva on täynnä muitakin isoja näyttelijä nimiä, niin eläinten ääninä, kuin myös näkyvissä rooleissa. Leffassa nähdään mm. Antonio Banderas, Michael Sheen ja Jim Broadbent, sekä ääninä kuullaan mm. Emma Thompson, Rami Malek, John Cena, Kumail Nanjiani, Octavia Spencer, Tom Holland, Ralph Finnes, Craig Robinson, Selena Gomez ja Marion Cotillard. Eli elokuva on täynnä tähtivoimaa, mutta toimiiko se? No ei kauhean hyvin, mutta se onkin ehkä enemmän tehty lapsille ja nuorille ja luulenkin että meidän lapset saattaisi pitää tästä. 

Tämä elokuva poikkeaa niistä aiemmista sillä tavalla, että tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun englantiin ja on tällainen Jules Verne tyylinen seikkailu elokuva, jossa eläimille puhuva Dolittle lähtee nuoren oppipojan ja eläinten kanssa etsimään mystistä parannusta Englannin kuningatar Victorialle, joka tekee kuolemaa. Elokuva on selvästi ottanut mallia Pirates of The Caribbean leffoista ja Jules Vernen kirjoista ja yrittää olla eeppinen seikkailu tarina, joka ei vain oikein toimi. Sen lisäksi mieleen tulee Fluber leffa, jota katselun joskus junnuna ja silloin se viihdytti ja tämä jotenkin muistutti sitä ja sitä että sellaisena 10 vuotiaana olisin ehkä tästä osannut nauttia.

 

Robert Downey Jr. heittää sekavan koomisen roolin, joka muistuttaa miehen Sherlock Holmesia, mutta ei vaan oikein toimi millään, eikä pääse samoihin sfääreihin. Mikä on harmi sillä RDJ oli se syy miksi tämän halusin nähdä. Mutta eipä ne muutkaan näyttelijät mitenkään erikoisia ole, no Banderas on ihan ok viihdyttävä, mutta siihen se sitten jääkin. Äänirooleissa kuultavat näyttelijät eivät myöskään oikein pääse revittelemään ja kaikki on melko tylsiä, eivätkä oikeastaan erottuneet edukseen. 

Elokuvan ohjauksesta vastaa Stephen Gaghan, joka on mm. ohjannut Clooneyn Syrianan ja McConaugheyn Gold leffat. Näistä mikään ei itseäni ole säväyttänyt, joten ei sinänsä ihme ettei tämäkään leffa ole sen kummoisempi. Soppaa sekoittaa myös se että tätä elokuvaa on ollut käsikirjoittamassa neljä ihmistä ja se on usein melko huono merkki. Leffa on aivan liian täynnä eri elementtejä, on eläimille puhumista, seikkailua, oppipoika elementti, pari eri pahista, jonka lisäksi eläin pahiksia ja muutamia muitakin elementtejä. Kaikki nämä yhdessä on melko sekavaa ja oltaisiin voitu mennä pelkästään eläimille puhumisella ja unohtaa liiat krumeluurit. Tällaisena tämä elokuva on juuri sellainen unohdettava sekamelska, että suosittelen katsomaan mielummin jonkun aiemmista eläntohtori Dolittle leffoista tai jos haluaa katsoa RDJ leffan, niin mielummin ihan minkä vaan muun miehen elokuvan. 

Arvosanaksi annan 6/10. Tätä voi suositella ehkä lapsille tai lapsiperheille ja no kai myös tosi isoille RDJ faneille, mutta jos katsotte niin ehkä pienoiselta varauksella kannatta katsoa. Jos olette nähneet tämän elokuvan niin kertokaa mietteenne elokuvasta. 

Star Wars Visions (2021)

Tällä kertaa Leffahullu blogissa käsittelyssä uusi Disney+ Star Wars Visions anime sarja. Näin ennakkoon kaikki yhdeksän jaksoa, joten tässä hieman mietteitä, spoileri vapaasti. 

Itse en ole animea katsonut kuin leffan tai pari, se ei koskaan ole kiinnostanut itseäni. Kuitenkin kun ilmoitettiin että Star Warsista tehdään anime sarja, niin tokihan kiinnostuin heti, varsinkin kun kerrottiin että jokainen jakso on eri tekijöiden ja ovat tyylilajillisesti erilaisia. Oikeastaan nämä ovat lyhyt elokuvia, jotka on vain koottu tämän Visions tittelin alle. Ja kyllä jokainen jakso on oma itsenäinen tarinansa ja jatkuvuutta ei ole, mikä hieman harmitti, sillä jotkut tarinat olivat sen verran mielenkiintoisia että niitä olisi voinut seurata pidempäänkin. 

Heti ensimmäinen jakso vetää mukaansa ja onkin mukavasti samurai tyylinen tarina, mutta Star Wars universumissa. Tämä jakso on vieläpä todella kaunis ja tyylikkäästi tehty Ronin tarina. Koko jakso on vieläpä mustavalkoinen mikä jotenkin toi entistä enemmän sitä autenttisuutta. Ja tämä jo veti mukanaan, mutta sitten heti perään tulikin jo hieman enemmän sellaista animea, mistä en itse välitä ja sellaisia jaksoja oli mielestäni lopulta liikaa. Toki jos olet animen ystävä niin voi olla että itse pidit näistäkin jaksoista. Mutta minua itseäni ei oikein kiinnostut tällaiset olen teini ja kuulun bändiin jaksot. Mutta sitten taas ne syvälliset Jedi ja Sith tarinat olivat vallan mainiota. Toki jokaisessa jaksossa on jossain muodossa Jedejä, mikä ei sinänsä ole ihme, koska onhan ne ja koko Star Wars muutenkin niin itämaista konsepteja täynnä. Sarjassa nähdään mukavasti valomiekka taisteluita ja muutakin tuttua Star Wars menoa ja ne on totutettu tyylillä. Animessa on vuosikausia tehty tyylillisesti hyvin Star Warsmaisia asioita, mutta nyt kun tekijöillä on kunnon lisenssi niin siitä otetaan kaikki irti ja mukana on tuttuja hahmoja/asioita Star Warsista, musiikkeja unohtamatta. Silti pääasiassa hahmot on täysin eri hahmoja mitä olemme aiemmin nähneet, mikä on toki hyvä asia, mutta olisi ollut myös hauska nähdä joku Luke Skywalker tarina animen muodossa. Ja kyllä mukana on taas kerran uusi valomiekka mitä ei aiemmin olla nähty ja mielestäni tämä kuvassakin näkyvä valomiekka oli varsin nätti ja hyvin animemainen. 

Kaikki jaksot on mahdollista katsoa alkuperäisellä Japanin kielellä, mutta päätin kuitenkin katsoa ne englanniksi, toki se hieman rikkoo immersiota ja olisi ehkä ollut parempi autenttisuuden vuoksi katsoa ne japaniksi. Englannin kielisinä ääninäyttelijöinä kuullaan kuitenkin liuta tuttua näyttelijöitä, joihin kuuluu mm. Lucy Liu, Joseph Gordon-Levitt, Alison Brie, Neil Patrick Harris, Gary-Hiroyuki Tagawa, Simu Liu, Masi Oka, Kyle Chandler, David Harbour ja James Hong. Onpa mukana myös joku Star Warsista tuttu nimi, mutta en nyt sitä tässä spoilaa. 

Star Wars Visions on kaiken kaikkiaan tyylikkäästi tehty. Se näyttää ja kiinnostaa ja tuntuu animelta, joka sijoittuu tuttuun Star Wars galaksiin. Kuitenkin tämä ei tehnyt itsestäni animen ystävää, mutta oli silti viihdyttävää ja ihan must katsottavaa suurena Star Wars fanina. Muutamat jaksot olivat hieman liian tylsiä ja välillä en täysin ymmärtänyt mitä jaksossa edes tapahtuu. Arvosanaksi annan 7/10 eli ihan hyvä, mutta ei itselle pääse aivan maalin asti ja itse pidän enemmän muista Star Wars animaatio sarjoista, joita jaksaa katsoa useampaankin kertaan. Sarja tulee siis kokonaisuudessaan katsottavaksi Disney+ nyt keskiviikona 22.9. 

Sama nainen (2021)

Kävin katsomassa tulevan Sama nainen (Hereself) elokuvan ennakkoon lehdistönäytöksessä ja tietenkin päätin kertoa siitä mietteeni, tällä kertaa blogin muodossa. 

Tämä elokuva oli virkistävä kokemus, sillä en tiennyt siitä ennakkoon mitään, en edes katsonut traileria. Ja se vain oli hyväksi, koska nykyään melkein aina tietää liikaa mitä leffassa tulee tapahtumaan. Mutta itse asiaan, eli Sama nainen on draama elokuva naisesta joka ottaa lapset ja lähtee pakoon väkivaltaista miestään. 

Elokuva seuraa sitä miten tämä nainen Clare Dunnen näyttelemä Sandra, koittaa tulla toimeen yksinhuoltajana ja vaikka hän tekee useita eri töitä, ei hänellä ja hänen lapsillaan ole varaa asua oikein missään. Sitten Sandra saa idean netistä, miten tehdä itse oma talo halvalla ja hän alkaa muutaman tutun kanssa rakentamaan omaa taloa, samalla kun koittaa tulla toimeen ex miehensä kanssa edes sen verran, että voivat jakaa lasten huoltajuuden. Molemmat ”projektit” tuottavat kuitenkin tahollaan ongelmia.  

Elokuva on lämminhenkinen ja samalla melankolinen kurkistus ”normaaliin” ihmis arkeen ja miten päähahmo Sandra koittaa selvitä vaikeuksista ja no itse elämästä. Se on koskettava ja lämminhenkinen tarina selviytymisestä ja paremman elämän tavoittelusta. Leffa on myös rauhallisesti etenevä kertomus ja olikin mukavaa vaihtelua hetkeä ennen näkemääni uuteen Dyyni elokuvaan (arvostelu podcastin puolella). 

Tämä elokuva on myös hyvin todentuntuinen katsaus Irlannin (mihin tapahtumat siis sijoittuvat) asuntokriisiin ja sen vaikutuksista. Samalla elokuva on ihana kertomus ihmisten ystävällisyydestä ja valmiudesta auttaa melko tuntematonta tai jopa täysin tuntematonta ihmistä. 

Clare Dunne on pääosassa todella hyvä ja uskottava naisena joka kohtaa perheväkivaltaa ja koittaa vain selvitä elämästä ja olla samalla hyvä äiti. Dunne on myös käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Malcolm Campbellin kanssa ja he tekevätkin todella hyvää jälkeä. Ohjaajana toimii Mamma Mia! ja Rautarouva elokuvista tuttu ohjaaja Phyllida Lloyd, joka tekee hyvää työtä tämän ihanan elokuvan kanssa ja samalla surullisen elokuva kanssa. 

Clare Dunnen ohella elokuvassa nähdään mm. Harriet Walter, Conleth Hill, Ian Lloyd Anderson, Molly McCann ja Ruby Rose O’Hara. Heistä varsinkin Walter ja Hill tekevät hyvät roolit ja oli mukavaa nähdä Conleth Hill Game of Thronesin jälkeen jossain (siinä hän oli Varys). McCann ja O’Hara näyttelevät päähahmon nuoria tyttäriä ja tekevät myös varsin ihastuttavat ja aidot roolit. 

Arvosanaksi antaisin 8/10 sillä se on ihana, surullinen ja samalla lämminhenkinen kertomus tavallisen ihmisen vaikeuksista ja paremman elämän tavoittelusta. Elokuva ei ole täydellinen, mutta silti todella hyvä ja suosittelen ehdottomasti, jos pitää rauhallista draama elokuvista, mikä etenee rauhallisesti, paikoin ehkä liiankin. Elokuvan ensi-ilta on nyt perjantaina 17.9 ja koska elokuva on Amazon Studion leffa, niin se varmasti jossain kohtaa on tulossa Amazon Prime Videoon. 

Y The Last Man (2021-) ensi mietteet

Tällä kertaa Leffahullu blogissa, ensi mietteet tulevasta Y The Last Man sarjasta joka alkaa Disney+ 22. päivä tätä kuuta, eli ensi viikolla. Näin sarjan ensimmäiset kolme jaksoa ennakkoon ja kyllä, mielenkiintoni heräsi heti. 

Sarjassa kaikki maailman miehet kuolee jotenkin mystisesti ja koko infrastruktuuri menee sekaisin. Uusi nais vetoinen maailma yrittää tulla toimeen ilman miehiä, koska esim. voimaloissa suurin osa työntekijöistä oli miehiä, joten ei ole sähköä tai lämmitystä. Tätä pakkaa tulee sekoittamaan Yorick joka jostain syystä on ainoa elossa oleva mies. Yorick yrittää tulla toimeen lemmikki apinansa kanssa maailmanlopun tunnelmissa ja yrittää pysytellä piilossa, koska suurin osa maailmaa pitää miesten outoja joukkokuolemia salaliittona ja terroristi tekona. Ja jos tämä ei vielä riitä niin mukana on vielä poliittista juonittelua ja valta taisteluita. Sarjassa on selvästi viboja Walking Deadistä, no koska maailmanloppu, joskin todella erilainen kuin siinä ja valtataisteluista tulee aina mieleen Game of Thrones, joskin tietenkin muissakin sarjoissa sitä on. Koska tämä ei ole sellaista fantasia keski-aika tyylistä kuin GoT niin ehkä enemmän samantyylistä valtataistelua, kuin vaikka House of Cardsissa. 

Sarjassa näyttelijöinä nähdään mm. Ben Schnetzer (Yorick), Diane Lane (Jennifer), Ashley Romans (Agentti 355), Olivia Thirlby (Hero), Quincy Kirkwood (Mackenzie), Jess Salgueiro (Christine) ja Laura de Carteret (Lisa). Näistä Ben Schnetzer ja Diane Lane tekevät hyvät roolit ja erottuvat joukosta edukseen, mutta ennen kaikkea koska he ovat pääosassa ja tarina siis pyörii heidän ympärillään. Sarjan on luonut Eliza Clark ja se perustuu Brian K. Vaughanin luomaan samannimiseen sarjakuvaan. 

Sarja vaikuttaa ainakin ensimmäisten kolmen jakson perusteella todella mielenkiintoiselta ja pidänkin kovasti maailmanlopun tarinoista ja tämä on sellainen vielä jännällä twistillä. Jaksojen edetessä aletaan varmasti miettimään miksi Y on ainoa elossa oleva mies ja mihin kaikkeen se johtaa on kiinnostava ajatus. Näyttelijät tekevät hyvät roolityöt ja tarina on mielenkiintoinen, joskin ainakin alussa hieman hidas tempoinen, mutta se nyt ei ole yllätys kun kyseessä on TV sarja. 

Sarjakuvaa tästä en ole lukenut, joten en voi tätä siihen verrata, mutta mielestäni ihan mielenkiintoinen sarja, minkä seuraavia jaksoja odotan mielenkiinnolla. Arvosanaksi annan näiden ensimmäisten jaksojen perusteella 7.5/10 eli hyvä ja mielenkiintoinen idea ja vaikuttaa hyvältä, mutta pelkästään näiden jaksojen perusteella en korkeampaa arvosanaa anna, sillä vielä ei edetty niin pitkälle että olisi mitenkään loistava sarja, mutta silti tarpeeksi mielenkiintoinen jotta sitä kannattaa katsoa ja suositella muille.