Uusin Bond leffa No Time to Die on tulossa teattereihin parin viikon päästä ja sopivasti Apple TV+ on tullut katsottavaksi uusi dokumentti Daniel Craigin Bondiudesta.
Being James Bond The Daniel Craig Story dokkarissa Craig ja tuottajat Barbara Broccoli ja Michael G. Wilson juttelevat siitä Miten Craigista tuli Bond ja mitä vaikeuksia matkan varrella oli ja miten kova yllätys oli kun Casino Royalesta tuli sarjan siihen astisista elokuvista isoin hitti.
Toki he keskustelevat myös vaikeuksista mitä matkalla tuli mm. käsikirjoittajien lakko Quantumia tehdessä, tai ohjaajan vaihtuminen uusimman No Time To Die kuvauksissa tai miten alussa kaikki vihasivat valmiiksi Daniel Craigin Bondia, koska tämä oli vaaleahiuksinen. He keskustelevat myös siitä miten Craig loukkaantui kahden leffan kuvauksissa ja miten se vaikutti. Dokkarissa Craig kertoo myös ensi fiiliksiä kun sai ikonisen roolin itselleen ja miltä nyt tuntuu 15 vuotta ja 5 leffaa myöhemmin jättää rooli.
Olen ollut Bond leffojen fani niin kauan kuin muistan ja Bond on ollut ensimmäisiä "aikuisten" elokuvia, mitä olen lapsena nähnyt ja siitä asti olen ollut fani.
Tämä oli todella hyvä ja mielenkiintoinen dokkari joka oli pakko katsoa suurena Bond fanina ja jota ehdottomasti suosittelen kaikille. Dokkari on katsottavissa noin kuukauden ilmaiseksi, joten parempi katsoa nyt kuin myöhemmin. Jos arvosana pitää antaa niin sanotaan 8/10. Jos jotain vikaa pitää keksiä tstä dokkarista niin se, ettei haastattelua näytetty ollenkaan, vaan aina nähtiin vain pätkiä Craigin Bond leffoista. Dokumentti olisi voinut myös olla hieman pidempi, sillä nyt noin 45min kestolla se oli vähän liian lyhyt, eikä siinä aivan nähty sitä kaikkea, mitä olisin halunnut nähdä.
Tuli katsottua uusin Disney+ elokuva eli John Cenan tähdittämä Vacation Friends. Odotin hyvää ja hauskaa komediaa, mutta valitettavasti se ei ollut hauska eikä edes hyvä elokuva, vaan melko huono, ellei jopa todella huono leffa.
Kyseessä on komedia leffa jossa pariskunta on lomalla ja he törmäävät toiseen pariskuntaan, jonka jälkeen alkaa sattua ja tapahtua. Toinen pariskunta on ärsyttävä ja toinen hieman tiukkapipoinen, joten tästä yritetään repiä huumoria, ilman että siinä pahemmin onnistutaan.
Loman on kuitenkin vain osa tätä elokuvaa ja loppu puoliskossa vietetään häitä. Sitten tietenkin tämä toinen epätoivottu pariskunta tulee kuokkimaan toisten häihin ja siinäkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta nämäkin tapahtumat on nähty muissa komedia leffoissa ja vieläpä paljon onnistuneimmin. Kun juoni on tylsä ja monet kerrat nähty ja elokuvan pitäisi olla komedia mutta mikään ei vaan oikein naurata vaan kaikki on vähän väkisin väännettyä, joten leffa ei oikein ole mistään kotoisin.
Elokuvan pääosissa nähdään John Cena, Lil Rel Howery, Meredith Hagner ja Yvonne Orji. Howery/Cena kaksikosta tuli mieleen Dwayne Johnson/Kevin Heart kaksikko, mutta ei hauska. Cena osaa olla hauska (katsojaa vaikka uusi The Suicide Squad) mutta tässä hän vaan ei ole yhtään mitään. Vaan täysi plääh. Muutenkin elokuva on tylsä eikä naurata yhtään. Näyttelijöiden karisma ei toimi ja kaikki on melko pökkelöitä. Elokuva ei siis oikein onnistu missään ja mietin useaan otteeseen jaksanko katsoa loppuun. Päätin kuitenkin katsoa sen loppuun ihan vain jotta saan tehtyä arvostelun.
Valitettavasti en voi suositella elokuvaa kenellekkään. Arvosanaksi annan ihan max 5/10 ja sekin vähän siinä ja siinä ettei ole liikaa.
Tällä kertaa Leffahullu blogin käsittelyssä uusin Mortal Kombat elokuva.
Vihdoin sain tämänkin katsottua. Olen ollut Mortal Kombat pelien fani lapsesta asti ja varsinkin sen vuoden 1995 Mortal Kombat leffan. Olin noin 10 vanha kun se leffa tuli ja se iski silloin ja kovaa. Siinä oli kovia taisteluja, peleistä tuttuja hahmoja ja mukavasti vielä huumoria, eikä elokuvanaan kauhean huonolta näyttänyt, ainakaan silloin mielestäni. Kyseinen leffa tuli junnuna katsottua kavereiden kanssa kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja ja usein katsottuamme sen laitoimme sen uudelleen pyöriään. Piha leikitkin olivat tuolloin Mortal Kombat taisteluja ja olimme vuorotellen eri hahmoja.
Elokuva sai pari vuotta myöhemmin jatkoa, mutta siinä oli oikeestaan kaikki huonosti, vaikka sitä silloin tuli varmasti jonkun verran katsottuakin, en siitä hirveästi mitään näin jälkikäteen muista. Samalla vuodet vieri ja Mortal Kombat pelejä tuli useita lisää ja fanit saivat odottaa uutta leffa vaikka ja kuinka. Toki siitä tehtiin pari todella huonoa TV sarjaa, joista vain toista olen tainnut nähnyt pari jaksoa.
No nyt 2021 tuli vihdoin se kauan kaivattu uusi Mortal Kombat leffa ja tietenkin se piti nähdä ja tehdä siitä arvostelu.
Tässä uudessa leffassa nähdään todella iso kattaus tuttuja Mortal Kombat hahmoja ja myös uusia tai ainakin yksi, eli elokuvan päähahmo Cole Young on uusi hahmo. Tarina vie nämä uudet ja tutut hahmot taisteluun Shang Tsungia ja tämän joukkoja vastaan, samalla kun hyvisten pitää oppia kykynsä ja potentiaalinsa ja pelastaa universumi, sitä uhkaavalta tuholta. Taistelukohtaukset ovat leffan parasta antia ja ne onkin hyvin toteutettu, ainakin pääpiirteittäin ja hahmot käyttävät peleistä tuttuja liikkeitään ja voimia, sekä heittävät tuttuja fraaseja ja One linereitä. Hahmot myös näyttävät peleistä tutuilta hahmoilta, toki osa enemmän kuin toiset.
Leffan ehkä paras hahmo on yllättäen Josh Lawsonin näyttelemä Kano, joka onnistuu olemaan samalla todella raivostuttava, mutta ihan hauska, heitellen kokoajan läppää eri populääri kulttuurin teoksista ja varsinkin Warner Brosin elokuvista, sillä tämäkin on WB:n leffa. Elokuva alkaa todella hyvin ja kertoo Sub Zeron ja Skorpionin taustoja, jossain muinaisessa Japanissa. Sen jälkeen meno hieman takkuilee jonkin aikaa, kun aletaan nopealla temmolla esittelemään muita päähahmoja ja opitaan näistä ja näiden taustoista ja motiiveista. Mutta taas loppua kohden meno paranee kun saadaan taistelu kohtauksia, taistelu kohtauksien perään ja meno on todella hektistä. Luulen että tätä olisi ollut vaikeaa seurata, jos hahmot ei olisi itselle entuudestaan tuttuja.
Elokuvassa suurin osa näyttelijöitä oli itselle ennestään tuntemattomia tai en heitä ainakaan heti tunnistanut. Ainoa näyttelijä jonka tietenkin heti tunnistin on Hiroyuki Sanada, joka onkin jo action leffojen veteraani näyttelijä. Muissa rooleissa nähdään mm. Lewis Tan, Jessica McNamee, Joe Taslim, Mehcad Brooks, Tadanobu Asano, Chin Han, Ludi Lin ja Max Huang.
Elokuvan on ohjannut Simon McQuoid, jonka ensimmäinen leffa tämä onkin.
Lopulta ihan viihdyin leffan parissa, vaikka se ei mikään loistava olekaan, mutta viihdyttävä. Silti vuoden 1995 Mortal Kombat on mielestäni parempi, mutta voi olla että siinä on mukana myös todella paljon nostalgiaa. Toisaalta siinä on hahmojen kehitys parempaa ja näyttelijät vetävät mielestäni roolinsa paremmin. Toisaalta tämä uusi leffa on todella paljon väkivaltaisempi ja raaempi, sekä verisempi, joka ei tietenkään ole mitenkään huono asia, kun miettii millaisia pelejä MK pelit on.
Arvosanaksi tälle uudelle MK leffalle uskallan juuri ja juuri antaa 7/10, eli ihan hyvä ja uskaltaa sitä lopulta ehkä suositella, joskin pienellä varauksella.
Eli tällä kertaa Leffahullu Blogin ja myös Podcastin käsittelyssä uusi Disney+ Marvel animaatio sarja What If…?
Näin ennakkoon ensimmäiset kaksi jaksoa, joten arviossa puhun niistä molemmista, kyllä kolme jaksoa oli katsottavissa, mutta kolmas ehti poistumaan ennakko palvelusta ennen kuin ehdin sen katsomaan.
Arvio on lähes spoileri vapaa ja kannattaa myös katsoa tai kuunnella podcast jakso aiheesta, sillä siinä voi olla jotain enemmän kuin tässä arvostelussa ja myös se on spoileri vapaa.
Eli What If...? sarjan pääpointtina on se että otetaan tuttu tapahtuma MCU (Marvel Cinematic Universe) leffoista, mutta pienellä twistillä, esim. Agentti Carter saakin super sotilas serumia, eikä Steve Rogers ja katsotaan miten se muuttaa koko tarinan erilaiseksi.
Tai kun kakkos jaksossa Yondu tulee maahan, mutta hänen miehistönsä eivät otakaan Peter Quillia vaan T’Challan, josta tulee Star Lord ja miten se muuttaa sitä tarinaa. Eli siinä missä eka jakso on Kapteeni Amerikka tarina twistillä, on toinen Guardians of The Galaxy twistillä.
Sarjassa vieläpä kuullaan leffoista tuttuja näyttelijöitä samoissa rooleissa. Sarjassa kuullaan ainakin Hayley Atwell, Dominic Cooper, Sean Gunn, Djimon Hounsou, Samuel L. Jackson, Sebastian Stan ja edesmennyt Chadwick Boseman, sekä lukuisia muita, mutta en lähde spoilaamaan kaikkia tai edes tiedä ketä kaikkia lopuissa jaksoissa nähdään. Osaa pidetään ilmeisesti jopa niin salassa, että ennakko katselusta puuttui lopputekstit, ettei tieto vaan vuoda. Sen lisäksi Jeffrey Wright kuullaan Watcherin roolissa ja on kertojaäänenä sarjalla ja selittää tätä kumma What If…? kamaa katsojille.
Tämä siis on taas täyttä laatua Marvel Studiolta ja todella mielenkiintoinen uusi sarja, joka myös ottaa mukavasti huomioon Marvelin aiempia leffoja ja leikittelee niillä. Animaatio on todella nättiä ja muutenkin sarja toimii mahtavasti. On myös hienoa kuulla tuttuja Marvel näyttelijöitä tutuissa ja ei tutuissa rooleissa.
Arvosana kahden ensimmäisen jakson perusteella on 9.5/10 eli taattua Marvel tykitystä ja tuo tuttuihin tarinoihin hienoja uusia näkökulmia. Suosittelen ehdottomasti katsomaan. Sarja alkaa Disney+ huomenna keskiviikkona 11.8.
Vanhempaa arviota lisää, kun vuorossa on Downsizing.
Matt Damonin tähdittämä Downsizing on nimensä mukaan kutistumiseen liittyvä elokuva. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään Ant-Man tai Kultsi kutistin meidät elokuvien kaltainen hitti, vaan valitettavasti melko tylsä elokuva.
Elokuvassa norjalaiset tutkijat keksivät tavan kutistaa ihminen vain muutaman sentin kokoiseksi. Tällä yritetään pelastaa maailma, sillä pienemmät ihmiset kuluttavat ja tuhoavat maailmaa vähemmän. Paul Safranek (Matt Damon) haluaa kutistua, sillä hän toivoo tylsästä ja tavallisesta elämästä tulevan näin parempi. Kaikki ei kuitenkaan aivan mene suunnitelmien mukaan ja tämä on elokuva siitä. Melko perus tarina ja samalla melko tylsä ja hidas tempoinen. Elokuva yrittää olla komedia ja draama, mutta epäonnistuu molemmissa. Se on vain paikoitellen hauska ja pääasiassa Christoph Walzin ansiosta, mutta elokuva sortuu olemaan tylsä ja puuduttava tekele. Eli jos elokuva olisi ollut vain komedia tai vain draama, se olisi saattanut toimia paljon paremmin.
Elokuvan on ohjannut Alexander Payne, jonka aiemmat elokuvat (Nebraska, The Desendants, Sideways) ovat ihan hyviä, mutta tällä kertaa oikein mikään ei toimi. Elokuvan pääosissa nähdään liuta tunnettuja näyttelijöitä, joihin lukeutuu mm. Matt Damon, Christoph Walz, Hong Chau, Kristen Wiig, Udo Kier, Jason Sudeikis, James Van Der Beek, Neil Patrick Harris ja Laura Dern. Kuitenkin suurimmalla osasta heistä on vain todella pieni rooli (ei kutistumis vitsi), mikä onkin melko harmi. Sillä elokuva olisi voinut olla parempi jos Wiig, Sudeikis ja Harris olisivat olleet suuremmissa rooleissa. Toki heidän avullaan elokuva olisi varmasti ollut enemmän komediaa, mikä ei ilmeisesti ollut tarkoitus. Matt Damon on paikoitellen ihan hyvä, mutta hänellä on kasa parempiakin elokuvia joita katsoa.
Elokuva alkaa ihan hyvin ja mielenkiintoisesti, mutta menettää otteensa hyvän alun jälkeen. Kun elokuvan on nähnyt, niin jää vain ihmetys, että mitähän ihmettä sitä tuli juuri katsottua ja että ajan olisi voinut käyttää paremminkin. Elokuva on todella kantaaottava ja satiiria väännetään monestakin aiheesta ja varsinkin Yhdysvaltain ja maailman nykytilasta. Sitten kuitenkin jotain tapahtuu ja elokuva vain lässähtää tylsäksi ja puuduttavaksi filmiksi. Myös hahmot jäävät tylsiksi ja muka hauskoiksi, joka tekee elokuvasta vielä tyhmemmän.
Downsizing on tylsin ja huonoin elokuva hetkeen, joten toivottavasti vuosi lähtee paremmin käyntiin seuraavan elokuvan merkeissä. Sillä tämä jätti vain huonon mielen. Suosittelen jättämään tämän elokuvan väliin leffateatterissa ja katsomaan jotain muuta. Jos tämän haluaa nähdä niin ehkä jostain ale laarista tai suoratoistopalvelusta korkeintaan kannattaa katsoa, mutta en suosittele välttämättä tekemään niin. Eli melko huono elokuva siis. Arvosanaksi annan kutosen, ja vain ja ainoastaan Walzin ansiosta, joka ei kuitenkaan mitenkään pysty elokuvaa pelastamaan.
Ja lisää vanhempaa arvostelua, kun vuorossa on Marvelin Black Panther arvio.
Marvel Studion jo 18. elokuva Black Panther jatkuu, melkein suoraan siitä mihin hahmon tarina jäi Captain America: Civil War elokuvan lopussa. Joten sanomattakin on selvää, että kannattaa kyseinen elokuva katsoa ennen tämän näkemistä.
Black Panther elokuvaa on jo vuosia suunniteltu tehtäväksi, mutta kesti aina tähän päivään saakka saada projekti toteutumaan. Toki hahmo nähtiin siis jo edellisessä Kapteeni Amerikan soolo leffassa, mutta nyt saatiin sankarin omakin elokuva. Elokuva kertoo hyvin hahmon taustoja ja syventää hahmoa lisää, sillä edellinen esiintyminen jäi melko pintapuoliseksi.
Elokuvana Black Panther on melko kantaa ottava ja poliittinen näkemys ja siinä puhutaan todella paljon mustien oikeuksista ja ahdingosta. Elokuva sijoittuu siis Afrikan kuvitteelliseen valtioon Wakandaan, joten afrikkalaisuus näkyy tietenkin vahvasti. Siinä on myös hieman jengi elokuvan tuntua, mutta ei siitä tässä enempää. Vastapainoksi elokuvassa on kuitenkin paljon huumoria ja varsinkin Andy Serkisin hahmo Ulysses Klaue on todella koominen ja saa monesti nauramaan ääneen. Toki koska kyseessä on supersankari elokuva, on siinä myös paljon toimintaa ja onhan mukana sellainen Bond elokuvien agentti fiiliskin ja ehkä hieman Star Wars maista menoa on myös tarjolla, joten siis vähän jokaiselle jotain. Marvel myös onnistuu tekemään hahmojen soolo elokuvista erilaisia, joka on piristävää varsinkin kun näitä alkaa olemaan se parikymmentä.
Elokuvan päähahmo on siis Wakandan kuningas T´Challa, joka puolustaa maataan olemalla myös Musta Pantteri. Sekä kuninkuus, että Musta Pantteri ovat periytyviä titteleitä sukupolvelta toiselle. Elokuvassa T´Challa yrittää pysyä valtionsa päämiehenä ja puolustaa kansaansa sitä uhkaavilta tahoilta, sekä samalla pitää Wakanda puolueettomana ja piilossa muulta maailmalta. Hän saa vastaansa muita heimoja, sekä Ulysses Klauen joka on valtion vihollinen vuosien takaa. Ei juonesta sen enempää, jotta ei tule spoilereita.
Elokuvan on ohjannut Creed elokuvasta tuttu ohjaaja Ryan Coogler ja näyttelijöinä nähdään mm. Chadwick Boseman, Michael B. Jordan, Lupita Nyong`o, Danai Gurira, Martin Freeman, Daniel Kaluuya, Letita Wright, Winston Duke, Sterling K. Brown, Angela Bassett, Forest Whitaker ja Andy Serkis. Boseman on jälleen todella hyvä roolissaan ja Serkis on entistä parempi omassaan. Gurira, Jordan ja Duke puolestaan tekevät hyvät roolisuoritukset uusina hahmoina MCU (Marvel Cinematic Universe) leffoissa. Michael B. Jordan on pahiksena toimiva ja hänellä on motiivit kohdillaan, joten hän on yksi onnistuneimmista Marvel leffojen pahiksista. Gurira puolestaan on hyvä kuninkaan vartiokaartin kapteenina ja hänellä on useita loistavia toimintakohtauksia. Angela Bassett puolestaan jää hieman kaikkien muiden varjoon ja hänen hahmonsa on melko vaisu, eikä kehity tarpeeksi mielenkiintoiseksi. Ryan Coogler on kaiken kaikkiaan tehnyt hyvää jälkeä hahmon kanssa ja eiköhän hänet tulla näkemään myös jatko-osan puikoissa.
Elokuvana Black Panther toimii hyvin, mutta jotain jää uupumaan, en vain oikein keksi mikä se jokin on. Itseäni ainakin hieman häiritsi se liiallinen poliittinen ja vakavan sanoman tyrkytys, jota leffassa on paljon. Toki ne kuuluu Black Panther hahmoon ja taustaan todella vahvasti, joten siinä mielessä on onnistuttu, jotenkin sitä vain oli liikaa. Elokuvassa supersankarointi jää myös hieman vähäiselle. Alun sankari kohtauksen jälkeen, Black Panther keskittyy vain heimojen välisiin kiistoihin ja kruunun perimys asioihin. Toki lopussa on iso loppu taistelu, mutta se sellainen sankari touhu jää melko pienelle. Ja koska kyseessä on supersankari elokuva, on tämä melko huono asia.
Visuaalisesti elokuva on huikean kaunista katsottavaa ja mikä tärkeintä päähahmon puku on todella tyylikäs ja hyvin hahmo uskollinen. Pieni miinus kuitenkin lopputaistelusta jossa hahmot muistuttavat liikaa toisiaan, jonka takia sitä on hieman tylsä seurata. Wakanda on valtiona todella hyvin ja kauniisti tehty ja siellä on todella paljon erilaista maastoa. Pelkästään tämän yhden elokuvan perusteella Wakanda toimii jo paljon paremmin kuin Thor leffojen Asgard. Erikoismaininta vielä elokuvan musiikeista, jotka ovat todella hyvät ja sopivat leffaan täydellisesti.
Itselleni Black Pantherin soolo tarinat eivät ole mitenkään hirveän tuttuja, vaan tiedän hänet paremmin monien Avengers lehtien sivuilta ja jotenkin sellaisena sivuhahmona hän toimii todella hyvin. Kuitenkin mielenkiinto hahmoa kohtaan hieman nousi ja aion myös soolo tarinoihin hieman perehtyä, josko samalla tämä elokuva paranisi seuraavalla katselu kerralla.
Vaikka kaikki Marvel Studion elokuvat muodostavatkin suuren kokonaisuuden ja suosittelen aina katsomaan julkaisujärjestyksessä kaikki, niin Black Panther ei vaadi kuin Captain America: Civil War elokuvan näkemistä ennen tätä. Jos kuitenkaan kyseistä elokuvaa ei ole nähnyt, ei se välttämättä menoa hirvesti haittaa, sillä pääpiirteittäin Black Pantherin osalta sen elokuvan tapahtumat tässä kerrataan. Onkin mielenkiintoista, miten eristäytynyt Black Panther on muista MCU elokuvista. Onko se hyvä vai huono asia, en oikein osaa sanoa. Ehkä välillä on ihan hyvä että ei tarvitse liikaa miettiä kokonaisuutta. Sitten taas toisaalta tässä vaiheessa ”elokuvasarjaa” olettaa kaikkien jo liittyvän toisiinsa, joten hieman enemmän viittauksia muihin olisi ehkä halunnut olevan. Seuraavaksi hahmo nähdäänkin jo parin kuukauden kuluttua kolmannessa Avengers elokuvassa Avengers: Infinity War, jossa mukana on lähes kaikki sankarit MCU leffoista.
Vaikka jotain siis jäi uupumaan, on Black Panther silti todella hyvä elokuva ja hyvin toteutettu hahmon ensimmäinen soolo leffa. Ehkä parasta elokuvassa on juuri sen maanläheisyys ja ettei pahiksena ole vain joku Cgi avaruus monsteri (kuten niin usein tämän tyylisissä leffoissa on tapana olla). Arvosanaksi annankin kasin, sillä elokuva on juuri sellainen ei aivan loistava, mutta keskikastia parempi. Suosittelen kaikille Marvel leffojen faneille ja kaikille supersankari leffojen faneille, sekä niille jotka haluavat viihtyä elokuvissa. Kuitenkin se pieni varoituksen sana vielä, eli katsokaa kaikki MCU elokuvat järjestyksessä, jotta olette parhaiten perillä tapahtumista.
Arvosana: 8/10
Sitten hieman spoileri sisältöä.
Spoilereita, spoilereita ja vielä kerran spoilereita.
Hieman jäi myös harmittamaan se seikka, että pääpahiksella on täysin identtiset voimat ja on täysin identtinen hahmo kuin pääsankari. Tällaisia on nähty jo muissa Marvel leffoissa, joten siitä olisi ehkä syytä päästä eroon. Toisaalta usein sankareille tehdään pahis, joka on lähes tai täysin samanlainen kuin itse sankari. Onneksi hamojen taustatarinoiden pienet eroavaisuudet tekivät pahiksesta kiinnostavan ja hyvän.
Sitten hieman isompi spoileri. Jälleen yksi vika Marvel leffassa, eli jostain syystä pääpahiksen pitää lopussa kuolla. Näin on melkein jokaisessa MCU elokuvassa, pois lukien muutama leffa. Sen lisäksi pienempi pahis, eli Klaue tapetaan leffassa. Molemmat olivat hieman omituisia ratkaisuja, mutta toisaalta onhan Studiolla loputon määrä uusia pahiksia käytettävissä seuraavien osien kohdalla.
Aiemmin puhuin Bassettin hahmon vaisuudesta, niin mainittakoon että, jos hahmo ei kehity seuraavassa osassa, niin todennäköisesti hänet vain tapetaan pois ja näin saadaan päähahmo taas tunne kuohun valtaan. Melkein jopa yllätyin ettei hahmo kuollut jo tässä osassa.
Tällä kertaa Leffahullu blogissa arvostelussa Questloven ohjaama dokumentti Summer of Soul, joka kertoo vuoden 1969 Harlemin Cultural Festivalista, joka oli tällainen tummaihoisten musiikki festivaali ja järjestettiin samoihin aikoihin legendaarisen Woodstockin kanssa.
HCF (Harlem Cultural Festival) jopa kuvattiin, mutta materiaalia jäi unholaan, eikä julkaistu 50 vuoteen, ennen kuin nyt. Dokumentissa näytetään festivaalin musiikki esityksiä ja haastatellaan paikalla olleita, niin tavallisia kuin tunnettujakin ihmisiä. Dokkarissa nähdään myös tapahtuman aikasia haastatteluja, jotka myös videoitiin, mutta jäivät unholaan. Sen lisäksi dokkari käsittelee tummaihoisten vaikeuksia ja esimerkiksi sitä, millainen aikakausi 60-luku oli ja kuinka moni vaikuttaja murhattiin siihen aikaan ja miten se vaikutti.
Dokkarissa nähtäviä musiikki esityksistä vastaa mm. B.B King, Stevie Wonder ja Nina Simone, sekä Gladys Knight.
Questlove (joka tunnetaan ehkä parhaiten Jimmy Fallonin The Tonight Show’n, musiikki vastaavana ja bändin keulakuvana) on tehnyt hyvää jälkeä dokkarin kanssa ja se on hyvin mielenkiintoinen kurkistus 60-luvun Harlemiin. Yleensä en tämän tyyppisiä dokumentteja katso, mutta kun kysyttiin haluanko nähdä sen ennakkoon ja kertoa sitten mietteitäni siitä, niin pitihän sitä tarttua mahdollisuuteen. Eli dokkari on Fox Searchlightin ja se tulee Disney+ nyt perjantaina 30.7.
Arvosanaa tällaiselle dokkarille on hieman hankala antaa, mutta sanotaan 7/10 se on ihan hyvä, mielenkiintoinen ja informatiivinen, mutta ei täysin omaan makuun tai sellainen dokumentti mitä yleensä katsoisin. Jonka takia se ehkä oli hieman tylsähkö itselle.
